Kunniaväkivalta

Julkaistu 19.5.2011 | Päivitetty 19.5.2011

Kunniaan liittyvässä väkivallassa perhe tai suku hallitsee ryhmän jäsentä rajoittamalla tämän elinpiiriä ja pyrkii uhkauksin tai väkivalloin estämään häntä rikkomasta ryhmän normeja.

Yksilön on noudatettava tiettyjä sääntöjä, jotta perheen ja yksilön kunnia säilyy. Yksilön tekemän kunniattomana tai häpeällisenä pidetyn teon katsotaan vaikuttavan koko ryhmään. Jos henkilön katsotaan rikkoneen ryhmän kunniaa ja normeja, rikkomuksen koetaan asettavan koko ryhmän häpeään.

Kunniarikokset liittyvät usein sukupuolikäsityksiin. Tietyn ryhmän sukupuolirooleja tai heteronormia rikkova henkilö voi joutua ryhmän ahdistelun kohteeksi. Joissakin ryhmissä naisen vapautta ja itsenäisyyttä pidetään uhkana perheelle. Kunnia liittyy usein vahvasti naisten seksuaalisuuteen, ja ryhmä pyrkii säilyttämään kunniansa rajoittamalla ja hallitsemalla naisten seksuaalista käyttäytymistä. Homo- ja biseksuaalit sekä transihmiset rikkovat heteronormeja ja sukupuolirooleja. Näin myös heidän katsotaan saattaneen ryhmän häpeän alaiseksi.

Kunniakäsityksiä ja niihin liittyviä sääntöjä esiintyy perheissä ja suvuissa kaikkialla maailmassa, riippumatta uskonnosta, yhteiskuntaluokasta ja kulttuuri-identiteetistä. Esimerkiksi täysin suomalaissyntyinen perhe saattaa osoittaa vastenmielisyyttä saman sukupuolen edustajan kanssa seurustelevaa perheenjäsentä kohtaan ja jopa etäännyttää ja sulkea hänet perheen ja yhteisön ulkopuolelle. Perheen ulkopuolelle joutunut voi kokea tilanteen ahdistavana ja ajatella saattaneensa perheen häpeään, mutta tapahtuneesta ei yleensä puhuta kunniaan liittyvänä väkivaltana.

Miten kunniaan liittyvä väkivalta ilmenee?
Väkivalta voi saada sekä ruumiillisia että henkisiä ilmenemismuotoja. Kunniaväkivaltaan voi esimerkiksi liittyä pakkoavioliiton uhka, valvontaa ja tarkkailua, vanhempien ja sukulaisten taholta tulevaa kontrollointia ja uhkailua, tunne siitä, että on pakko peittää seksuaalinen suuntautumisensa, ettei saa pukeutua haluamallaan tavalla tai tavata haluamiaan ihmisiä, tai kuuliaisuuden varmistaminen väkivallalla.

Muita esimerkkejä ovat ahdistelu, ruumiillinen väkivalta, väkivallalla uhkailu, loukkaavat sanat ja teot tai uhkailu sulkemisella ryhmän ulkopuolelle. Kunniaan liittyvään väkivaltaan kuuluvat lisäksi itsemurhalla uhkailu, matkapuhelimen tai tietokoneen käytön valvonta, vainoaminen ja vartioiminen sekä muut tavat, joilla yksilön toimintaa rajoitetaan ja valvotaan.

Keneen kunniaväkivalta vaikuttaa?
Kunniaväkivalta vaikuttaa moniin, koska se liittyy aina ryhmän toimintaan.

Kunnia liittyy tiiviisti hallintaan. Hallintaa voivat käyttää molemmat vanhemmat, muut sukulaiset tai ystävät, jotka kuuluvat samaan ryhmään. Sisarukset voidaan pakottaa vahtimaan toisiaan ja kertomaan kaiken vanhemmille, usein vastoin tahtoaan. On tärkeä muistaa, että sekä miehet että naiset voivat hallita, painostaa ja ryhtyä erilaisiin väkivallantekoihin kunnian nimissä. Uhreja ovat sekä miehet että naiset

Tytöt, neitsyyden käsite ja immenkalvo
Tietyissä ryhmissä perheen kunnia on sidottu tyttöjen neitsyyteen. Neitsyyden käsite on ongelmallinen, koska se on merkitykseltään varsin epämääräinen. Missä raja kulkee? Tarkoitetaanko sillä vain penetroivaa yhdyntää miehen kanssa? Entä hyväilyseksi?

Mitä sanoo laki?
Tässä mainitun kaltaista hallintaa, vahtimista ja painostamista voidaan kutsua vapaudenriistoksi, pakottamiseksi, uhkailuksi, ahdisteluksi tai pahoinpitelyksi, jotka ovat kaikki rikoksia.

Mistä voin hakea apua?
Jos sinä tai tuntemasi henkilö on joutunut loukkauksen tai uhkailun kohteeksi, voit tehdä ilmoituksen poliisille. Voit myös ottaa yhteyttä sosiaalipalveluihin, turvakotiin tai Naisten linjaan.

Jos olet lapsi ja sinut on pakotettu esimerkiksi vakoilemaan tai valvomaan sisaruksiasi, voit ottaa myös yhteyttä Punaiseen ristiin, Lapsiasiamieheen tai Mannerheimin lastensuojeluliittoon.

Lisää aiheesta: Seksi ja suhteet

Sukupuolitaudit ja hiv

Sukupuolitaudit, joista käytetään myös nimitystä sukupuoliteitse tarttuvat taudit, tarttuvat mm. sukuelinten välityksellä.

Lue lisää
 

Maailman terveysjärjestön (WHO) seksuaalisuuden määritelmä

"Seksuaalisuus on olennainen osa jokaisen ihmisen persoonallisuutta. Tämä koskee niin miehiä, naisia kuin lapsiakin. Se on perustarve ja yksi ihmisyyden osa, jota ei voida erottaa muista elämän osa-alueista. Seksuaalisuus ei ole yhdynnän synonyymi. Se ei liity ihmiseen kykyyn saada orgasmeja, eikä se myöskään ole yhteenveto elämämme eroottisista piirteistä. Ne voivat kuulua seksuaalisuuteemme mutta eivät välttämättä ole osa sitä. Seksuaalisuus on paljon enemmän: se on mukana energiassa, joka saa meidät etsimään rakkautta, ihmissuhteita, lämpöä ja läheisyyttä; se ilmenee tavassamme tuntea ja herättää tunteita sekä koskettaa toisiamme. Seksuaalisuus vaikuttaa ajatuksiin, tunteisiin, tekoihin ja reaktioihin sekä sitä kautta henkiseen ja ruumiilliseen terveyteemme."