Elise Ottesen-Jensen

Julkaistu 18.1.2010 | Päivitetty 18.1.2010

”Uneksin siitä päivästä, jolloin kaikki lapset syntyvät toivottuina,
kaikki miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia ja seksuaalisuus ilmentää läheisyyttä, nautintoa ja hellyyttä.”

Nämä sanat lausui Elise Ottesen Jensen, ”Ottar”, joka päätti vuonna 1933 yhdessä muutaman edistysmielisen lääkärin ja parin tukholmalaisen ammattiyhdistysaktivistin kanssa perustaa järjestön nimeltä RFSU:n (Riksförbund för sexuell upplysning). Aluksi tietyt uudistukset katsottiin muita kiireellisemmiksi.

Ottar kollegoineen asetti tavoitteekseen ennen kaikkea
- tuoda seksuaalikasvatuksen kouluihin
- käynnistää neuvolatoiminta
- lakkauttaa ehkäisyä rajoittava lainsäädäntö.

Heidän asettamiaan päämääriä olivat
- oikeus aborttiin
- oikeus sterilointiin
- ilmaiset ehkäisyvälineet niitä tarvitseville
- homoseksuaalisuuden laillistaminen

Elise Ottesen syntyi vuonna 1886 Höjlandissa lähellä Stavangeria Norjassa. Hän oli 17. lapsi 18-henkisessä sisarusparvessa, josta vain 11 eli täysi-ikäiseksi. Hänen isänsä Immanuel oli pappi ja äiti Karen os. Essendrop piispan tytär. Nuori Elise opiskeli muiden samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvien tyttöjen tapaan pianonsoittoa ja kotitaloutta, mutta myös teoreettisia aineita. Tuntui selvältä, että Elise hankkisi itselleen hyvän koulutuksen ja ammatin. Mutta kun Elise papintyttärenä kieltäytyi konfirmaatiosta uskonnolliseen epäröintiinsä vedoten, kylmenivät välit muuhun perheeseen.

17-vuotiaana Elise alkoi lukea hammaslääkäriksi, mutta suunnitelmat muuttuivat kun hän menetti monta sormea laboratoriossa sattuneessa räjähdyksessä. Elise opiskelikin eduskunnan pikakirjoittajaksi, työskenteli hetken aikaa sihteerinä Trondheimissa kunnes kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin houkutteli hänet 1910-luvulla journalistin uralle. Trondheimissa Elisen työnantaja oli ensin radikaali Nidaros-sanomalehti, sitten sosiaalidemokraattinen Ny tid. Muutettuaan Bergeniin hän siirtyi Arbeidet-lehden palvelukseen.

Kun ensimmäinen maailmansota puhkesi vuonna 1914, Elise tutustui Albert Jenseniin, yhteen ruotsalaisen syndikalismin keskeisistä henkilöistä. Pariskunta muutti Kööpenhaminaan ja sai pojan, joka kuoli kahden päivän ikäisenä. Kööpenhaminassa Elise hankki elatuksensa norjalaisen työväenlehdistön kirjeenvaihtajana ja kääntäjänä. 

1919 pari muutti Tukholmaan, missä Elise siirtyi pian toimittajaksi syndikalististeen lehdistöön. Hän kirjoitti nimimerkillä Ottar, ja tuolla nimellä suuri yleisö oppi hänet myös tuntemaan (pariskunta merni naimisiin vasta 1931). Ottar julkaisi omaa Vi kvinnor-nimistä aikakauslehteä, joka kuitenkin lakkautettiin heikon kysynnän vuoksi. Tämän jälkeen Ottar kirjoitti sosialistinuorten Brand-lehteen vuosina 1925–28, samanaikaisesti häneltä ilmestyi myös kolme kirjaa.

Artikkelit ja kirjat tekivät Ottarista tunnetun ja samalla kysytyn luennoitsijan. Hän matkusti ristiin rastiin Ruotsia kannustaen kuulijoitaan taisteluun ”sukupuolilakeja” ja aborttikieltoa vastaan sekä jakaen tietoa ehkäisyvälineistä. Esitelmiensä yhteydessä Ottar näytti havainnollisesti, miten pessaaria käytetään. Esitykset tapahtuivat usein äärimmäisen alkeellisissa olosuhteissa, verhojen takana, kylmissä ja vetoisissa luentosaleissa, ulkorakennuksissa yms. Tekniikan hän oli oppinut Anders Nyströmiltä, kiistellyltä lääkäriltä ja Tukholman työväenopiston perustajalta, joka oli kirjoittanut myös useita seksuaalitieteellisiä teoksia. Pessaarin asentamista ei monikaan lääkäri hallinnut tai katsonut edes tarpeelliseksi hallita. Muuta viiden vuoden aikana 1 800 naista sai pessaarin juuri Ottarin ansiosta.

1920-luvulta lähtien Ottar keskittyi pääasiallisesti seksuaalipolitiikkaan ja valistukseen. Syitä voidaan hakea hänen lapsuudestaan. Karen-äidin lukuisat raskaudet ja useiden lasten menehtymisestä aiheutunut suru saattoivat osaltaan vaikuttaa Ottarin myöhempään toimintaan. Magnhild-sisaren kohtalo sen sijaan vaikutti varmasti. Magnhild tuli 16-vuotiaana raskaaksi eräälle naapurin pojalle, ja skandaalin välttämiseksi tyttö lähetettiin Tanskaan synnyttämään ja hoitamaan lapsen adoptointi muualle. Yksin, peloissaan ja tietämättömänä mitä tulisi tapahtumaan. Magnhild sairastui psyykkisesti vuosikausiksi ja Ottarin mielestä juuri näiden tapahtumien seurauksena. Todennäköisesti monet muutkin tekijät johtivat siihen, että Ottar valitsi elämäntyökseen seksuaalipolitiikan ja -valistuksen. Hän oli rohkea nainen, jonka vahvan sosiaalisen latauksen purkamiseen seksuaalipolitiikka tarjosi hyvän vaihtoehdon.

1920-luvulla Ottar sai paljon kansainvälisiä kontakteja seksuaalipoliittisen The World League for Sexual Reform -yhdistyksen kautta. Sen avulla Ottar oppi tuntemaan paitsi amerikkalaiset ja englantilaiset kollegansa, myös monia lääkäreitä ja tutkijoita. 1940-luvulla Ottar keräsi edustajia eri perhesuunnitteluorganisaatiosta kansainväliseen kokoukseen Tukholmaan. Tapaamisia pidettiin säännöllisin väliajoin ja näin syntyi lopulta IPPF, International Planned Parenthood Federation vuonna 1953. Ottar valittiin IPPF:n presidentiksi vuonna 1959, samana vuonna, jolloin hän luopui RFSU:n puheenjohtajuudesta.

Monet vapaaehtoiset osallistuivat valistustyöhön ja perustivat paikallisosastoja eri puolille maata. Toimintansa rahoittamiseksi RFSU alkoi myydä kondomeja ja myöhemmin myös sairaanhoitoalan tuotteita. Myyntiorganisaatio perustettiin lähes samanaikaisesti RFSU-järjestön kanssa ja päätettiin että osa voitosta on ohjattava järjestön toimintaan.  Yksi tärkeä syy myyntiorganisaation perustamiseen oli varmistaa markkinoilla olevien kondomien paras mahdollinen laatu. Oma tuonti antoi mahdollisuuden hallita laadunvalvontaprosessia.

Oli vaikea saada tukea ja avustuksia sen tyyppiseen toimintaan jota RFSU edusti. Osa päämääristä, joita RFSU ajoi oli laittomia ja Ottar oli useamman kerran vähällä joutua vankilaan. Myyntivoitot toivat järjestölle taloudellisia resursseja, jotka antoivat RFSU:lle mahdollisuudet entistä itsenäisempään toimintaan. Aluksi RFSU:n toiminta valistuksen, oikeudenmukaisuuden ja muutoksen puolesta oli vahvasti vastatuulessa, mutta pikkuhiljaa työ alkoi tuottaa hedelmää. Nykyisin vallitseva avoimmuus seksuaaliasioissa on pitkälti RFSU:n tekemän työn ansiota. RFSU:n vaatimukset ovat myös usein johtaneet lakimuutoksiin.

Ottar esiintyi viimeisen kerran RFSU:n kongressissa keväällä 1973. Vaikka syöpä oli edennyt jo pitkälle, pieni ja hento Ottar jaksoi vielä nousta korokkeelle ja puhua optimistisesti RFSU:n tulevista haasteista ja kehotti kaikkia edelleen levittämään sanomaa yhteiselämän kysymyksistä myös uudelle sukupolvelle.

Ottar menehtyi 4. syyskuuta 1973.

Lisää aiheesta: RFSU

Enemmän kuin kondomeja

RFSU on kondomeja ja muita tuotteita, seksuaalikasvatusta, mielipiteenmuokkausta, seksuaalipolitiikkaa, klinikoita, koulutiedottajia ja paljon...

Enemmän kuin kondomeja